Es Salaam Alaykum (tervehdys arabiaksi) / A greeting, Peace on you!

Our Dutch friends from the Spanish campsite, Joke & Wim, lovely people and on the right the rock of Gibraltar.

The "Blue City" in Morocco, Chefchaouen.

Souks (markets) in Marrakesh.

This gal is in heaven, jewels to make!!! She could just spend hours and hours on these souks!

Famous square Djemaa el Fna at night when hundred eating tents have been build up.


Did not quite understand what this man on the left was actually doing or selling at the square, but he was very much busy with what ever he was doing!

One of those "must pictures" from the square, meeting the snake-charmers!

Please, don´t think that the hat which my boss is wearing would be hers, it´s not, this mate just wanted her to wear it for this picture, oh my! On the right, the "spice towers".

My boss is crazy for nice colorful doors and in Morocco they seem to have them all over!

Palais Bahia, beatiful mosaik and wood work .

Big palais = big brushes :)

One of the beatiful gardens in Marrakesh, Jardin du Majorelle. Yves Saint Lorent loved this garden and he has donated money to this place. There was a memorial stone for him, since he passed away in 2008.

In Morocco they love to drink tea and they have these lovely tea houses where you can enjoy a nice cup of tea with relaxed surroundings.

In Marrakesh they do everything...my bosses took face masks, which they said that makes them look a decade younger (Don´t believe everything, but it felt good!) :)

On the left cleaning the mask, a decade away, so she looks now 16 :)... On the right a man making something new out of an old car tire! My boss got very excited about this, since she has been walking already years in shoes which has also been made out of old car tires (you remember her funny orange boots and those red "wooden shoes"?). This is recycling indeed!


We actually found a vegetarian restaurant in Marrakesh, can you believe that?? On the right our Belgians friends, we enjoyed a dinner together!

Vau, olemme kuin olemmekin saapuneet uudelle mantereelle! Marokko on niin lähellä, näköetäisyydeltä Gibraltarilta, mutta vuosissa (!) niin kaukana. Uskomatonta kuinka erilainen maa ja kulttuuri on pysynyt täällä voimissaan. Ensivaikutelmasta alkaen olemme positiivisesti yllättyneitä, ihmiset ovat mielettömän ystävällisiä ja vieraanvaraisia, olemme kuulleetkin usein sanottavan, että marokkolaisilla on suuri ja lämmin sydän, jonka allekirjoitamme täysin.

Marokkoon saavuimme 6.1.2010, lauttaylitys Algecirasta Ceutaan. Tullissa piti täyttää erinäisiä lappuja, mutta virkamiehet auttoivat ystävällisesti ja kertoivat papereiden tärkeydestä. Ilman visaa saa maahan tulla kolmeksi kuukaudeksi, joten on ensiarvoisen tärkeää saada passiin leima tulopäivästä, sillä poistuessasi maasta se tullaan tarkastamaan. Olimme etukäteen lukeneet internetistä maahantulon vaikeudesta, mutta pah, turhaa pelottelua, homma hoitui ihan helposti, vain erilaista kuin Euroopassa liikkuminen, mutta sinähän tulitkin juuri Afrikkaan, joten pulinat pois!

Jo ensimmäisten kilometrien aikana kävi selväksi, että yleisin liikkumaväline täällä ovat omat jalat. Ihmisiä on kaikkialla, näet ihmisiä ylittävän myös moottoriteitä ja ”hengailevan” niiden varsilla. Toiseksi eniten näyttää olevan aaseja, polkupyöriä, hevosia, ehkä kun olemme päässeet Saharaan asti, on yleisin kulkuväline vaihtunut kameliksi. Aluksi kaikki tuntui hiukan kaoottiselta ja joka puolella ympärilläsi tapahtui koko ajan kaikenlaista. Tähänkin tottui nopeasti! Ensimmäisen yön vietimme kuvankauniissa Chefchaouenin vuoristokaupungissa. Upea kaupunki, jonka vanhan kaupungin kaikki talot on kalkittu sinisiksi. Herttaisia pieniä kujia ja kauppoja, tätä on sanottu yhdeksi Marokon kauneimmaksi kaupungiksi, jollei jopa kauneimmaksi. Chefchaouen on myös pieni, väkiluvultaan vain 40.000 asukkaan kokoinen, mikä tekeekin siitä hyvän kohteen ensimmäiseksi yöksi. Harmillista, että pohjoisessa satoi siellä ollessamme niin kovasti, joten päätimme jatkaa matkaa sukkelasti etelään päin. Monin paikoin tiet olivat tulvineet rikki, pellot lainehtivat ja maa oli kovin mutaista.

Toinen yö vei meidät Rabatiin, jossa vain piipahdimme, emme tutustuneet itse kaupunkiin laisinkaan vaan ajoimme etelämmäs. Ensimmäinen lounaamme ”tien poskessa” jo kertoi, ettet koskaan ole täällä yksin vaikka niin kuvittelisitkin. Pysähdyimme keskelle maaseutua, hiekkatien risteykseen ja jo ensimmäisen minuutin aikana jostain ilmestyi poliisi siviiliautossa ja tuli tarkastamaan onko meillä kaikki hyvin! Uskomatonta, täällä tunnet olevasi kutakuinkin turvassa! Hetken päästä iso pomo lähti ulkoiluttamaan koiraamme, pomon laittaessa lounasta. Ison pomon seuraan lyöttäytyi heti kolme miestä jotka lähtivät mukaan kävelylle. Mukavia heppuja, jotka vain halusivat turista turistin kanssa.

Rabatista jatkoimme Marrakeshiin, miljoonakaupunki kuin tuhannen ja yhden yön sadusta! Täällä viimeistään siirryit ajassa taaksepäin, mikäli jostain syystä kuljit aiemmin laput silmillä. Marrakesh.. Marrakesh.. Marrarakesh..vau! Tänne ei kannata yhden yön takia vaivautua. Olimme Marrakeshissa viisi yötä ja ajattelimme vielä tulla tänne uudestaan, kun ajamme etelämmästä takaisin pohjoiseen. Yleensä kierrämme miljoonakaupungit kaukaa, mutta tämä kuului ehdottomasti ”to do” listallemme.

Leirintäalue oli oikein viihtyisä www.lerelaisdemarrakech.com , ja taustalla näkyi Atlas- vuoristo, jonka huiput olivat lumen peitossa, niin kaunista! Auto parkkiin ja keskustaan, suoraan kuuluisalle Djemaa el Fna- torille, jolla on tuhatvuotinen historia. Täällä näet kaikki katuteatterin muodot; tanssijoita, käärmeenlumoajia, muusikoita, hampaanvetäjiä (todellakin!), tarinankertojia, astrologeja, kädestäennustajia..siis ihan kaikkea! Iltaisin tori muuttuu ravintoloiden keitaaksi, satakunta ravintolaa pystyttää telttansa, tori onkin ehdottomasti parempi illan ja yön pimetessä. Torilta alkavat lukuisat kujat kauppoineen, kuin jättimäinen basaari. Värienloisto on mieletön, mikä miellyttää kovasti pomon silmää, kuten arvata saattaa. Kankaita, liinoja, mattoja, vaatteita, koreja, teeastioita, mausteita, koruja (huh!), valaisimia ja kaikkea muuta tarpeellista ja tarpeetonta. Näillä kujilla viihtyisi päiväkausia, kun alkushokin jälkeen on tottunut myyjiin, jotka yrittävät myydä sinulle ihan kaikkea, niin, juuri sitä tarpeetontakin. Ensimmäisten parin tunnin aikana, emme ”uskaltaneet” mennä yhdenkään kaupan sisälle tinkimään. Muutama tunti kujilla ja olo tuntui jo rennommalta. Suhtautuminen huumorilla auttaa kovasti, marokkolaisilla on hyvä huumorintaju! Jos kysyt tietä paikalliselta, on selvää että joudut siitä myös muutaman Dirhamin maksamaan (1 Euro = 11 Drh). Vähän väliä joku yrittää tuppautua paikalliseksi oppaaksesi, dirhamien toivossa. Maa on köyhä ja työttömiä on joka puolella, mutta ”oppaat” pystyy ystävällisesti ohittamaan. Jos haluat valokuvata jotakuta tai jonkun kauppaa, pyydä ensin lupa ja todennäköisesti pulitat myös tästä muutaman dirhamin. Itse lähdimme kujille sillä mielin, että ei haittaa vaikka eksyisimme, kävellään minne haluttaa, aina löytyy taksi, joka vie meidät takaisin. Osoittautui toimivaksi ja näin saimme kujista paljon irti. Marrakeshin sydämessä on upeita suuria puutarhoja joissa riittää katseltavaa ja yhteen palatsiinkin ehdimme tutustua, Palace Bahiaan. Kaunista mosaiikkia ja hienoa puukäsityötä! Monesta maasta tehdään Marrakeshiin suoria lentoja, kerrassaan erilainen kaupunkilomakohde, suosittelemme (kysy lisää pomolta, hän lupaa kertoa veloituksetta, ei dirhamin dirhamia, hih).

Marrakeshista oli luonnollista suunnata Atlantin rannalle, 180 km itään päin, Essaouiran kaupunkiin. Essaouira on vanha hippikaupunki (sopii minun perheelleni!), joka tuli tunnetuksi 60- ja 70- luvulla Jimi Hendrixin myötä. Meille kerrottiin että hän asui Essaourissa muutaman vuoden ja yksi hänen levyistään levyttetty täällä. Lukuisat artistit, kirjailijat ja taiteilijat viettivät aikaansa täällä. Yhtenä päivänä iso pomo ulkoilutti koiraamme rannalla ja lyöttäytyi juttusille belgialaisen kaverin kanssa joka asuu Essaourissa marokkolaisen vaimonsa kanssa. Hän elää musiikilla ja kertoi olleensa monta vuotta Nina Hagenin bändissä rumpalina, eli edelleenkin täällä elää artisteja...

Essaouira on tänäänkin vielä Marokon rennoin kaupunki, kiireetön ja välitön. Mukavan kokoinen, noin 70.000 asukasta, kalastajakylä, joka elää kyllä pääosin turismilla. Täällä on hyvä rentoutua ja kävellä vanhan kaupungin pienillä kujilla, kuin Marrakesh minikoossa, mutta ilman paljon puhuvia myyjiä. Essaouira on myös lainelautailijoiden suosiossa, yleensä aina sopiva aallokko surffata, tänne ei niinkään auringonpalvojat suntaa, vaan he menevät Agadiriin, noin 180 km etelämmäs. Agadiriin tehdään myös Suomesta valmismatkoja, käymme siellä piipahtamassa, se on reittimme varrella kohti Saharaa!

Linkin takana tarinaa surffareiden mekasta ja hippien paratiisista, Essaourista http://plaza.fi/matkalaukku/ulkomaat/afrikka/marokko/essaouira/essaouira-surffareiden-mekka-ja-hippien-paratiisi