Our doggy and her mate Pepper in Essaouira - they had so fun together!
Look at these goats in argan trees! They eat the leaves and argan nuts, some of them were really high!
Our sun panel, on the left Hassan and on the right his helper
While Hassan and his helper installed the sun panel, my boss had nice company. This little fellow was so charming and cute, they spent the whole afternoon together. On the right you can see one of these odds transports they do here: a camel in a small pick-up van!
This photo is taken some hours ago in the beach next door, beatiful!
And still some jewel stuff which my boss made, these went to Germany to three sisters, ordered by their mom..Boss made also the locks from sterling silver wire. Other materials, stones, glass, metal and ceramics.
Essaouiran jätimme taaksemme toistaiseksi, palaamme myös sinne takaisin paluumatkalla. Pidimme kovasti paikasta ja naapureiksi sattui hyvä porukka, viihdyimme siellä peräti kymmenen päivää. Essaourista läksimme Agadiriin, joka on suosittu rantalomakohde. Suomesta sinne on tehty matkoja vuosikausia, mutta talvelle 2010 se on jätetty pois.
Täällä on käsittääksemme myös Marokon hienoin leirintäalue, jolla on peräti neljä tähteä. Samalla omistajalla niitä on kaksi, toinen 14 km Agadirista suoraan meren rannalla ja toinen 25 km päässä, aavistuksen liian kaukana rannasta. Me yövyimme tässä jälkimmäisessä. Etukäteen jo hiukan aavistelimme, ettei paikka ole ehkä meitä varten, mutta siellä saimme pestyä pyykit ja asennutimme siellä jopa aurinkopaneelin autoomme (taisi maksaa kolmasosan Suomen hinnoista).
Sisäänkirjautuminen oli lähes samanlainen prosessi kuin maahantulo. Vartija ohjaa sinut sivuun parkkiin, josta suunnataan eräänlaiseen kioskin luukkuun, jonne luovutetaan passit ja annetaan auton tiedot. Siellä kirjataan tietomme ylös paperille ja mukaan saa käyntikortinkokoisen lapun, joka tulee viedä itse reseptioniin. Respassa kaveri kirjaa tiedot koneelle. Tämän jälkeen tulee seurata autolla perässä fillaripoikaa, joka ohjaa sinut oikeaan paikkaan ja auttaa kytkemään sähkön. Meidän ollessamme siellä, sisällä oli yli 600 kämpperiä, tämä antaa jo ehkä hiukan suuntaa paikan koosta ja osviittaa siihen ettei kaikki ole ihan kivenheiton päässä. Paikan saatua pitää kävellä takaisin respaan, jonne tulee ilmoittaa saatu paikannumero. Respasta taasen saadaan mukaan lappu, joka tulee viedä sinne ihan ensimmäiseen kioskiin.. Mieleen tulee, olisikohan tämä saatu tehtyä hiukan yksinkertaisemmaksi? Joka tapauksessa kaikki olivat marokkolaiseen tapaan suunnattoman ystävällisiä, joten se siitä, pitipä kuitenkin vain kertoa!
Mutta, mutta..sitten se ison leirintäalueen ”autuus”…Hienoahan siellä oli, paljon palveluja, ravintoloita, uima-allasta jne. Iso paikka, joten monenmoista ihmistä! Meidän ruutu ”sattui” olemaan suoraan yhtä toilettirakennusta vastapäätä (minun veikkaukseni on, että ne jotka arvioivat sisäänkirjaantuessaan viihtyvän vain muutaman päivän, saa pa***mman paikan) ja tästä pystyi seuraamaan hyvin alueen elämää. Esimerkiksi pyykinpesu; kaksi pesukonetta, muttei minkään näköisiä vuorolistoja, joten pesurumba alkaa 6:30 aamulla, koska jokainen haluaa olla ensimmäinen ja saada tilaa pyykille kuivausnaruilta. Tästä sitten syntyi pientä kinastelun aihetta. Toinen oli ”oman ruudun” ylittäminen. Kaikki paikat eivät olleet ihan 100% selkeästi viivoittimella rajattuja ja pomo pääsikin todistamaan kahden ranskalaisen kinaa siitä, kuinka toisen etuteltta tuli toisen puolelle. Tähän tarvittiin vartijaa loppujen lopuksi paikalle. Ranskassa tapasin kovasti mukavia ranskalaisia, mutta jostain syystä täällä Marokossa on kohdalle sattunut useita vähintäänkin omalaatuisia tyyppejä, vai voiko olla niin, että nimenomaan ranskalaisessa kämpperiporukassa on useita juntteja. Mene ja tiedä! Entäs sitten se saksalainen, joka tuli isolla maasturilla ja yritti myydä aurinkopaanelin asentajalle (Hassanille, joka on erittäin mukava heppu) käytettyä mittaria, jolla mitataan paneelin tehoa. Hassan sanoi saksalaiselle, että hänellä on mittareita aika monta ja ettei välitä nyt ostaa, mutta että saksalainen voi sen hänelle kuitenkin jättää, jos sille ei ole käyttöä. Saksalainen totesi tähän, että minähän en mitään ilmaiseksi anna, laittoi mittarin maasturinsa eturenkaan eteen, hyppäsi autonsa rattiin, ykkönen silmään, metri eteenpäin, ajo mittarin yli, pakkia ja tarkistus menihän se nyt varmasti rikki! Uskomaton älykääpiö! Mutta, tapasimme leirissä mukavan suomalaispariskunnan, enkä yritä nyt vedättää kotiapäin, helppo parjata ensin muita kansallisuuksia ja sitten kehua suomalaisia. Tuli vaihdettua päittäin muutama kirja, matkakirjasto sai näin hiukka päivitystä, hauskaa!
Anyway, aavistuksemme osui ihan oikeaan, näin suuri alue ei ole ihan meitä varten, katsotaan uudelleen parinkymmenen vuoden päästä!
Agadirissa ajelimme keskustassa yhtenä iltapäivänä ja jatkoimmekin samoin tein eteenpäin vielä etelämmäksi. Moderni kaupunki uusine rakennuksineen ja ei voi oikein sanoa, että olisi nähnyt Marokkoa, jos on ollut vain rantalomalla siellä. Nyt olemme yhden yön pysähdyksellä Tiznitin lähellä ja kämppis on ihan merenrannalla ja dogimme sai täällä juosta muutama tunti sitten itsensä läkähdyksiin. Huomenna ajamme Sidi Ifniin, jonka sanotaan olevan kovin espanjalainen vielä tänäänkin, sillä Espanja luovutti alueen takaisin Marokolle vasta vuonna 1969! Tästä kerron lisää ensi kerralla, kun tavataan!
No comments:
Post a Comment