Vuoria, kanjoneita, elokuvia ja hiekkaa / Mountains, gorges, movies and desert

Old Agadir and down the new modern Agadir. On the left tea moment..

Atlantic coast and three local women looking for the waves..

Taroudant and its market, typical shoes for ladies...

villages on our way

Ourzazate and some scenerys

Film studios; setup for the film "The Hills has eyes"

Setup for the film "Kingdom of heaven"



Kleopatra...

Budha from Kundun, right again a beatiful scenery on our way

Bird having a nest in Kasbah, on the left you can see it on the top!

Winter on the mountains

Bridges..

The gorges

Mountains and you can see our car in it as a small white spot!

The Nomad family who lives in the caves

Loads of laugh

The house and bread making on the right, notice the goat too next to the fire.

Smallest boy of the nomad family


Absolutely fantastic mountains, we stayed on this mountains 3 nights

Tuntuu kuin viime päivityksestä olisi kauan, paljon on sen jälkeen tapahtunut. Agadirista lähdettyämme ajoimme Taroudantiin, jossa olimme kaupunkiparkissa yhden yön ja tutustuimme kaupungin medinaan, vanhaan kaupunkiin. Takaisin autolle kokeilimme ensimmäistä kertaa paikallisten taksia, hevoskärryä, jolla saikin mukavan kyydin eikä ollut kallis, 8 drh, noin 0.80 euroa! Taroudantista seuraava etappi oli Ouarzazate, ”Marokon Hollywood”. Ouarzazatessa on filmattu lukuisia elokuvia, niin marokkolaisia kuin amerikkalaisiakin. Moni elokuva on filmattu siellä, jo kaupungin tarjoaman maaston vuoksi. Ouarzazatea sanotaakin yhdeksi ”Saharan porteista”, siellä on erämaata, hiekkaa ja myös vuoria. Kävimme siis tutustumassa kaupungin kahteen elokuvastudioon ja näimme mm. seuraavien elokuvien lavasteita; Muumio, Kundun, Gladiaattori, Kleopatra, Jerusalem (Kingdom og heaven), Asterix ja Obelix, The hills has eyes, Babel (Brad Pitt)… vaikuttavin rakennelma oli Kingdom of heavenin Jerusalem, jota rakennettiin vuoden verran. Kaupunki näytti todella aidolta, materiaalina oli kuitenkin kipsi! Moni muu lavaste on päässyt pahoin rapistumaan ulkoilmassa, joka olikin lievä pettymys.
Ouarzazatessa vierähti kolme yötä ja sieltä suuntasimme vuorille ja kanjoneille. Näimme kolme kanjonia, hulppeita vuoria, joista korkein oli yli 3200 metriä. Ollessamme ehkä 2500 metrissä saimme pienen tuulahduksen talvesta, nimittäin siellä sade tuli räntänä. Atlas vuoristo on näyttävä ja siellä voisi helposti viettää muutaman viikon. Vuoristo-osuudella mittariin tuli 300-400 km ja olimme siellä kolme päivää. Tutustuimme siellä myös ”luolaihmisiin”, ihmisiin jotka oikeasti asuvat vielä luolissa. Kiinnitimme huomiota vuorilla ajaessamme välkkyvään valoon, joka paljastui yhden heistä, Sayedin peiliksi, jota hän käänteli aurinkoa vasten. Pysähdyimme tien viereen ja heti näkyi, että kahdesta luolasta juoksi väkeä luoksemme. He jos ketkä olivat todella köyhiä. Siellä on tähän aikaan vuodesta hyytävä tuuli ja kylmyys, eikä heillä ole edes sukkia. Lapset paljain jaloin, ihot kylmästä kuivia ja rikkinäisiä. Annoimme heille sukkia, vaatteita, rasvaa, vähän koruja, pientä syötävää yms. Tytöt olivat kovasti korujen perään, myös he haluavat näyttää kauniilta naisilta! Yhdellä tytöllä ei ollut korvakoruja laisinkaan, vaan niiden virkaa piti hakaneula. Kukaan ei ole käynyt tai käy koulua, saimme sen käsityksen, etteivät he ole myöskään lukutaitoisia. He elävät erittäin vaatimatonta ja ankaraa elämää, mutta silti heillä on hymy herkässä ja kyllä huomasi näiden perheiden tapaamisten jälkeen, kuinka hyvin meillä on asiat!

Vuorilta alas tultuamme, ilma lämpeni heti taas lähes kesäiseksi. Ajelimme muutaman päivän ja pääsimme vihdoin Saharaan, Merzougaan. Paikaksi löytyi pikkuruinen leirintäalue ”Petit Prince”, johon mahtuu kymmenkunta autoa ja se on suoraan dyynien vieressä. Ikkunasta katsellessa näkyy kameleita, palmuja ja hiekkaa. Korkein dyyni Merzougassa on 350 metriä korkea! Halusimme viettää yön teltassa Saharassa ja vuokrasimme nelivetojeepin ja kuljettajan, jonka lisäksi mukaan tuli vielä leiristä opas/kokki. Tutustuimme dyyneihin, mineraalikaivokseen, fossiilikallioihin, keitaisiin, Nomad- heimon telttaan, Sudanilaisten musiikkiin ja tanssiin sekä loistavaan ruokaan, jonka oppaamme Sahid valmisti. Ruoan valmistusta odotellessa istuimme nelisin teltassa, joka toimi keittiönä ja nautimme teestä (jälleen kerran). Kuljettajamme, Ali, lauloi ja löi tahtia teetarjottimella, Sahidin lyödessä rumpuja. Odotus sujui näin leppoisasti ruoan kypsyessä. Nautimme loistavan illallisen toisessa teltassa, joka toimi ”ravintolana”. Söimme marokkolaista salaattia, kypsytettyjä kasviksia tajine- padassa, leipää ja jälkiruoaksi hedelmiä. Saharasta kuvia ja tekstiä ensi kerralla!

Eläinlääkärissä / Appointment with the vet

Iso pomo ja koiramme eläinlääkärin odotushuoneessa, ei pöllömpi tuoli ;)

Pomo kiinnitti huomiota marokkolaisten autojen pölykapseleihin, klikkaa kuva suuremmaksi, niin näet kuinka vältyt kadonneilta pölykapseleilta jatkossa, taikasana on nippuside! Todella kätevä patentti ;)

Palasimme Agadiriin muutamaksi päiväksi, jotta pääsimme eläinlääkäriin koiramme kanssa toistamiseen. Jo oltuamme Marokossa muutaman viikon meille selvisi, että meiltä puuttuu yksi tarvittava dokumentti, jota tarvitaan maasta poistuessa. Koiralla on kaikki rokotukset yms. voimassa, mutta rabieksen vasta-aine todistus puuttuu. Ensimmäisellä käynnillä koiramme sai ylimääräisen rabies rokotuksen, jotta testitulos olisi varmemmin positiivinen ja nyt toisella käynnillä otettiin verinäyte, jonka lähetimme Suomeen kuriirin kautta Eviraan analysoitavaksi. Tuloksia odotellaan pari viikkoa, jonka jälkeen kaiken tulisi olla kohdaltamme kunnossa (edellyttäen että testi on positiivinen ja uutta koetta ja piikkiä ei tarvita). Ihan halpaa lystiä (eikä vaivatonta) tämä ei ollut, mutta tästä taas opimme. Saimme pestyä jälleen pyykin samalla ja nyt olemme jättäneet Agadirin jo taaksemme.

Yhden yön vietimme kaupunkiparkissa Taroudantissa, jonka jälkeen tulimme tänne Ourzazatiin. Ourzazate on Marokon Hollywood! Täällä on filmattu lukuisia elokuvia, niin marokkolaisia kuin amerikkalaisia. Mm. Muumio on filmattu täällä ja menemmekin studioille tutustumaan huomenna. Täällä on myös elokuva museo ja hieno vanha Medina, eli vanha kaupunki. Olemme kivassa pienessä ja aika vaatimattomassa leirissä, ihan Medinan kupeessa, kätevä sijainti, josta on helppo tehdä retkiä pyörillä. Leirin vieressä on pieni järvi, jossa on nyt satoja, ellei tuhansia haikaroita, jotka ovat muuttomatkalla pohjoiseen (siis hyviä uutusia sinne Suomeen, linnut ovat jo muuttopuuhissa täällä!) :)

Tulvia, aurinkoa ja uusia tuttavuuksia / Floatings, sun and new friends

Meet Dani, Kevin and their cool 4wheeler! Kevin is from UK and Dani from Switzerland and with their car you can almost go to the moon! My boss loved their car (those guys, they can reach so nice places to stay with this van :)

The first and the third place where our driving was ending..

The third road block bought to us to this family. Barak with his sheeps on left and two of the kids.

Their house next to our camper and their chicken and rabbits, nice in peace together..

Part of the women, notice, boss got new clothing too!!! (Clothes were gift, she got even two of them!)

Big boss got new fantastic clothes too (he is on the right, in case you did not realize, hah!)

Village school and an old wel

Latifa prepairing vegetable tajine

Roasting paprika and big boss feeding the sheep. This sheep has lost his mother, so he got bottle feeded.

Big boss and boss breaking "argan nuts". From argan nuts they make delicious oil, sooooo tasty!

Donkey ride, jihuuuu!

Tea drinking picnic with friends and family

Kids..the girl on the right we could have adopted, she was stealing our hearts!!!!

Men were making the tea this time...

Tea moments...

Arriving to the fabulous "Plage Blanche", "White Beach". Here we did wild camping three nights.

Doggy loved the beach too! Boss said that with these feets on the right, there is no entrance to the camper without washing!

Big boss got suddenly a job, helping a local man carrying water.

Boss collecting shells and there are much birds at the beach.

There were even flamingos, look at them!!!

Tafraoutista lähdettyämme sattui matkallemme todella voimakas rankkasade. Olimme matkalla jälleen kohti Atlanttia ja jo kaukaa näkyi hiekkapilvet lähes mustaa taivasta vasten. Odotimme pahimman sateen yli matkan varrella olevassa kylässä, jonka jälkeen pahimman sateen loputtua jatkoimme matkaa. Pääsimme eteenpäin noin 30 km ja ensimmäinen tulviva tie pysäytti meidät. Sattumalta juuri siinä kohdassa, kymmenen metrin päässä, oli leirintäalue, joka olikin jo lähes täynnä, sillä kaikilta loppui matkanteko samassa kohtaa. Seuraavana aamuna lähdettyämme tuli jälleen pysähdys, tulva toisen tien yli, joten jouduimme palamaan samaa tietä takaisin ja etsimään uuden tien määränpäätämme ”Plage Blanchea” eli ”valkoista rantaa” kohti. Reitti löytyi ja ehdimme ajella tovin auringonpaisteessa, kunnes voimakkaasti tulviva tie jälleen pysäytti meidät. Tien vieressä oli jo muutama asuntoauto parkissa, ajoimme tien vieressä olevalle tasanteelle ja ajattelimme jäävämme siihen seuraavaksi yöksi.

Teimme lounasta ja istuskelimme ulkona katsellen veden kulkua ja lähdimme koiran kanssa lenkille. Lenkillä tapasimme miehen lampaineen ja saimme kutsun tulla juomaan teetä hänen ja hänen perheensä kanssa, jotka olivat vähän matkan päässä piknikillä. Otimme kutsun iloisina vastaan ja kävimme istumaan heidän kanssaan matolle. Paikalla oli noin kymmenkunta perheenjäsentä ja yksi heistä, Moufida joka on 18-vuotias tyttö, puhui todella hyvin englantia. Moufida toimi tulkkina ja meillä oli hauska teehetki yhdessä. Saimme kutsun tulla heidän luokseen syömään ja yöpymään, joten siirsimme automme heidän kotinsa eteen ja aloitimme monta uutta tuttavuutta.

Kaiken kaikkiaan tutustuimme yli kahteenkymmeneen perheenjäseneen ja ystävään tämän reilu vuorokauden aikana, jonka heidän kanssa vietimme. Söimme tajinia illalliseksi (valmistivat meille kasvisversion!), kasviscouscousia lounaaksi (joka nautittiin piimän makuisen juoman kanssa), aamiaista (keitettyä makaronia, hih!), leipää ja joimme monen monta lasillista teetä! Kävelimme pikkuruisessa kylässä, jossa oli ehkä viisi taloa, yksi moskeija ja jopa pienen pieni koulu, joka tosin ei ole enää käytössä. Perheellä oli kanoja, kaneja ja lampaita perheen omaan käyttöön ja yksi aasi, jolla pääsimmekin pienelle ajelulle…

Meidän kohdallamme voimme todeta, että olemme iloisia tulvan pysäytyksestä sillä ilman sitä, meillä ei olisi nyt meidän ”ikiomaa” marokkolaista perhettä! Oli upeaa saada seurata perheen arkea, oppia enemmän heidän kulttuurista ja tavoista. He ovat iloisia, ystävällisiä, vieraanvaraisia ja he omaavat suurenmoisen huumorintajun!

We were on our way back to the Atlantic coast when our journey got three times changed because of floating rivers. First floating was on a perfect spot, straight next to a camping (I bet the camping owner was very happy, many customers in!). Second came next morning when we left, so we needed to make a new route plan. Third came just 30 kilometers before our destiny which was “Plage Blanche”, the white beach. This time the floating was even bigger than the others and we parked our camper next to the road and planned to stay there until next day. Few other campers had same idea and everyone made themselves feeling comfortable, since it was obvious that this road could have not been crossed that day. Chairs out and watching the floating in a sunny weather!

We made lunch, sat out and went out with our doggy. In the walk we met a man who invited us to come to drink tea with him and his family. So we went and what an afternoon we had! Nice family and friends! We got another invitation, to come to their house to eat Tajine and sleep there. We picked up our camper and parked it next to their home. They made especially for us vegetarian Tajine, next day vegetarian couscous, breakfast and many many glasses of tea! Moufida, the 18 year old girl, was speaking very well English and she was translating all conversations. Was nice to see close daily Moroccan life and learn about their culture. They are happy, open and they have a big warm heart with a great sense of humor!

At the end we were happy to get this road block, since otherwise we wouldn’t have now this very own Moroccan family!

We won’t forget you, Mbarak, Hafida, Latifa, Omar, Hossine, Fatma, Moufida, Abdsalam, Soukaina, Zolaikha, Abdalah, Mouhamad, Salah, Mahjoba…