Wild camping in Tafraoute, beautiful place, surrounded with red granite. Day walk and buying melon next to the road.
Girl in traditional clothes in village next to Tafraoute. She was kindly giving us a tour and the red building in the middle is the mosque. In this same village we visited a local berber family and drank tea. Came out that we knew their daughter already, Fatima, she has been coming to talk to us several times on the camp and she adores our dog and she wishes to be one day a vetenerian. Seems that children here has same dreams as we in western world. Full Moon from last night in our campsite and four thousand stars! Almond tree in blossom and on the right a funny moveble public telephone, never seen such a thing before!
As I told in the last update about Agadir and its four star camping, that is now (thank God!) behind us and now we are in four thousand stars camping in Tafraoute. A large area for wild camping and we have slept under these stars now three nights. After Agadir we drove further south to Sidi Ifni and walk around couple of hours wondering why people wanted to stay there, perhaps they have seen there something which we missed (?). We stayed one night in Aglou plage instead and it was a good choice. Small village on the coast with a very spacey campsite and our doggy got a “run of her life” on the beach. From Aglou plage we returned to Tiznit and stayed there one night. There is a new campsite with about twenty camper place, but surprisingly it was full and we and some other people got a place behind the main building and it was like being on the farm. Nothing against farms, I like them very much, but usually they are then spacey too and you don’t have to be parked side by side. Well, next morning early away, fill the waters and go! So that day brought us to Tafraoute and we love it! First of all the road from Tiznit to Tafraoute is a scenery route and when getting closer we could see the beauty of its surroundings. Full of mountains and rocks, reminded a bit Meteora from Greece (see the earlier pics on the blog, somewhere in September 2009), but then bigger area and all mountains and rocks are red granite. Tafraoute is known from its almond trees too and they are now about in flowers, beautiful! In 20 February they organize their yearly almond festival, which last several days with all-night singing and dancing. That would be nice to see!
Three nights wild camping behind and our solar panels got tested! Was really worth to buy them here, makes wild camping easier. Since this is a wild campsite, it access all the local people to “walk in”, so we get visitors several times a day, women and children asking for old clothes etc. If this bothers you, then this is definitely not a place for you.
We have to be again in Agadir or Essaouira somewhere 8-11 February so we hang around a bit in this neighborhood, not yet going to Merzouga which is the best spot for Sahara (as we have been told)…
Our doggy and her mate Pepper in Essaouira - they had so fun together! Look at these goats in argan trees! They eat the leaves and argan nuts, some of them were really high! Our sun panel, on the left Hassan and on the right his helper While Hassan and his helper installed the sun panel, my boss had nice company. This little fellow was so charming and cute, they spent the whole afternoon together. On the right you can see one of these odds transports they do here: a camel in a small pick-up van! This photo is taken some hours ago in the beach next door, beatiful! And still some jewel stuff which my boss made, these went to Germany to three sisters, ordered by their mom..Boss made also the locks from sterling silver wire. Other materials, stones, glass, metal and ceramics.
Essaouiran jätimme taaksemme toistaiseksi, palaamme myös sinne takaisin paluumatkalla. Pidimme kovasti paikasta ja naapureiksi sattui hyvä porukka, viihdyimme siellä peräti kymmenen päivää. Essaourista läksimme Agadiriin, joka on suosittu rantalomakohde. Suomesta sinne on tehty matkoja vuosikausia, mutta talvelle 2010 se on jätetty pois.
Täällä on käsittääksemme myös Marokon hienoin leirintäalue, jolla on peräti neljä tähteä. Samalla omistajalla niitä on kaksi, toinen 14 km Agadirista suoraan meren rannalla ja toinen 25 km päässä, aavistuksen liian kaukana rannasta. Me yövyimme tässä jälkimmäisessä.Etukäteen jo hiukan aavistelimme, ettei paikka ole ehkä meitä varten, mutta siellä saimme pestyä pyykit ja asennutimme siellä jopa aurinkopaneelin autoomme (taisi maksaa kolmasosan Suomen hinnoista).
Sisäänkirjautuminen oli lähes samanlainen prosessi kuin maahantulo. Vartija ohjaa sinut sivuun parkkiin, josta suunnataan eräänlaiseen kioskin luukkuun, jonne luovutetaan passit ja annetaan auton tiedot. Siellä kirjataan tietomme ylös paperille ja mukaan saa käyntikortinkokoisen lapun, joka tulee viedä itse reseptioniin. Respassa kaveri kirjaa tiedot koneelle. Tämän jälkeen tulee seurata autolla perässä fillaripoikaa, joka ohjaa sinut oikeaan paikkaan ja auttaa kytkemään sähkön. Meidän ollessamme siellä, sisällä oli yli 600 kämpperiä, tämä antaa jo ehkä hiukan suuntaa paikan koosta ja osviittaa siihen ettei kaikki ole ihan kivenheiton päässä. Paikan saatua pitää kävellä takaisin respaan, jonne tulee ilmoittaa saatu paikannumero. Respasta taasen saadaan mukaan lappu, joka tulee viedä sinne ihan ensimmäiseen kioskiin.. Mieleen tulee, olisikohan tämä saatu tehtyä hiukan yksinkertaisemmaksi? Joka tapauksessa kaikki olivat marokkolaiseen tapaan suunnattoman ystävällisiä, joten se siitä, pitipä kuitenkin vain kertoa!
Mutta, mutta..sitten se ison leirintäalueen ”autuus”…Hienoahan siellä oli, paljon palveluja, ravintoloita, uima-allasta jne. Iso paikka, joten monenmoista ihmistä! Meidän ruutu ”sattui” olemaan suoraan yhtä toilettirakennusta vastapäätä (minun veikkaukseni on, että ne jotka arvioivat sisäänkirjaantuessaan viihtyvän vain muutaman päivän, saa pa***mman paikan) ja tästä pystyi seuraamaan hyvin alueen elämää. Esimerkiksi pyykinpesu; kaksi pesukonetta, muttei minkään näköisiä vuorolistoja, joten pesurumba alkaa 6:30 aamulla, koska jokainen haluaa olla ensimmäinen ja saada tilaa pyykille kuivausnaruilta. Tästä sitten syntyi pientä kinastelun aihetta. Toinen oli ”oman ruudun” ylittäminen. Kaikki paikat eivät olleet ihan 100% selkeästi viivoittimella rajattuja ja pomo pääsikin todistamaan kahden ranskalaisen kinaa siitä, kuinka toisen etuteltta tuli toisen puolelle. Tähän tarvittiin vartijaa loppujen lopuksi paikalle. Ranskassa tapasin kovasti mukavia ranskalaisia, mutta jostain syystä täällä Marokossa on kohdalle sattunut useita vähintäänkin omalaatuisia tyyppejä, vai voiko olla niin, että nimenomaan ranskalaisessa kämpperiporukassa on useita juntteja. Mene ja tiedä! Entäs sitten se saksalainen, joka tuli isolla maasturilla ja yritti myydä aurinkopaanelin asentajalle (Hassanille, joka on erittäin mukava heppu) käytettyä mittaria, jolla mitataan paneelin tehoa. Hassan sanoi saksalaiselle, että hänellä on mittareita aika monta ja ettei välitä nyt ostaa, mutta että saksalainen voi sen hänelle kuitenkin jättää, jos sille ei ole käyttöä. Saksalainen totesi tähän, että minähän en mitään ilmaiseksi anna, laittoi mittarin maasturinsa eturenkaan eteen, hyppäsi autonsa rattiin, ykkönen silmään, metri eteenpäin, ajo mittarin yli, pakkia ja tarkistus menihän se nyt varmasti rikki! Uskomaton älykääpiö! Mutta, tapasimme leirissä mukavan suomalaispariskunnan, enkä yritä nyt vedättää kotiapäin, helppo parjata ensin muita kansallisuuksia ja sitten kehua suomalaisia. Tuli vaihdettua päittäin muutama kirja, matkakirjasto sai näin hiukka päivitystä, hauskaa!
Anyway, aavistuksemme osui ihan oikeaan, näin suuri alue ei ole ihan meitä varten, katsotaan uudelleen parinkymmenen vuoden päästä!
Agadirissa ajelimme keskustassa yhtenä iltapäivänä ja jatkoimmekin samoin tein eteenpäin vielä etelämmäksi. Moderni kaupunki uusine rakennuksineen ja ei voi oikein sanoa, että olisi nähnyt Marokkoa, jos on ollut vain rantalomalla siellä. Nyt olemme yhden yön pysähdyksellä Tiznitin lähellä ja kämppis on ihan merenrannalla ja dogimme sai täällä juosta muutama tunti sitten itsensä läkähdyksiin. Huomenna ajamme Sidi Ifniin, jonka sanotaan olevan kovin espanjalainen vielä tänäänkin, sillä Espanja luovutti alueen takaisin Marokolle vasta vuonna 1969! Tästä kerron lisää ensi kerralla, kun tavataan!
Getting the gifts in a day time...This Moroccan tea pot set was one of them (very much wished!) Boss made a cake for these birthday heroes, Gerard & Ronald Having small party with new friends; Sam & Pauline from UK, Phil from France (well, actually an English dude who drives a German camper, how confusing is that!), Christine & Gerard from Switzerland and still another couple from UK. Cheers, Proost, Kippis...! (God, that whisky was good which Phil brought along, Lagavulin 16 yo!)
Yesterday we were celebrating big boss birthday in Essaouira, small campsite next to the Atlantic ocean. Day earlier boss mentioned to Gerard, our Swiss neighbour at the camping, that Big Boss is having a birthday day after. He was suprised and told boss that his birthday is the same day! They chatted a while and turned out that he was born in -41, Big boss was getting 41. Big boss is born -69 and Gerard was getting 69! How funny was that :), nice number game! So we all got together and had a small party with cake, coffee, wine, whisky and later in the evening we noticed that we missed dinner so Sam was so kind and went to bake a very tasty omelette, thanks Sam ;)!
Our Dutch friends from the Spanish campsite, Joke & Wim, lovely people and on the right the rock of Gibraltar.
The "Blue City" in Morocco, Chefchaouen. Souks (markets) in Marrakesh.
This gal is in heaven, jewels to make!!! She could just spend hours and hours on these souks! Famous square Djemaa el Fna at night when hundred eating tents have been build up.
Did not quite understand what this man on the left was actually doing or selling at the square, but he was very much busy with what ever he was doing! One of those "must pictures" from the square, meeting the snake-charmers! Please, don´t think that the hat which my boss is wearing would be hers, it´s not, this mate just wanted her to wear it for this picture, oh my!On the right, the "spice towers". My boss is crazy for nice colorful doors and in Morocco they seem to have them all over! Palais Bahia, beatiful mosaik and wood work . Big palais = big brushes :)
One of the beatiful gardens in Marrakesh, Jardin du Majorelle. Yves Saint Lorent loved this garden and he has donated money to this place. There was a memorial stone for him, since he passed away in 2008. In Morocco they love to drink tea and they have these lovely tea houses where you can enjoy a nice cup of tea with relaxed surroundings. In Marrakesh they do everything...my bosses took face masks, which they said that makes them look a decade younger (Don´t believe everything, but it felt good!) :) On the left cleaning the mask, a decade away, so she looks now 16 :)... On the right a man making something new out of an old car tire! My boss got very excited about this, since she has been walking already years in shoes which has also been made out of old car tires (you remember her funny orange boots and those red "wooden shoes"?). This is recycling indeed!
We actually found a vegetarian restaurant in Marrakesh, can you believe that?? On the right our Belgians friends, we enjoyed a dinner together!
Vau, olemme kuin olemmekin saapuneet uudelle mantereelle! Marokko on niin lähellä, näköetäisyydeltä Gibraltarilta, mutta vuosissa (!) niin kaukana. Uskomatonta kuinka erilainen maa ja kulttuuri on pysynyt täällä voimissaan. Ensivaikutelmasta alkaen olemme positiivisesti yllättyneitä, ihmiset ovat mielettömän ystävällisiä ja vieraanvaraisia, olemme kuulleetkin usein sanottavan, että marokkolaisilla on suuri ja lämmin sydän, jonka allekirjoitamme täysin.
Marokkoon saavuimme 6.1.2010, lauttaylitys Algecirasta Ceutaan. Tullissa piti täyttää erinäisiä lappuja, mutta virkamiehet auttoivat ystävällisesti ja kertoivat papereiden tärkeydestä. Ilman visaa saa maahan tulla kolmeksi kuukaudeksi, joten on ensiarvoisen tärkeää saada passiin leima tulopäivästä, sillä poistuessasi maasta se tullaan tarkastamaan. Olimme etukäteen lukeneet internetistä maahantulon vaikeudesta, mutta pah, turhaa pelottelua, homma hoitui ihan helposti, vain erilaista kuin Euroopassa liikkuminen, mutta sinähän tulitkin juuri Afrikkaan, joten pulinat pois!
Jo ensimmäisten kilometrien aikana kävi selväksi, että yleisin liikkumaväline täällä ovat omat jalat. Ihmisiä on kaikkialla, näet ihmisiä ylittävän myös moottoriteitä ja ”hengailevan” niiden varsilla. Toiseksi eniten näyttää olevan aaseja, polkupyöriä, hevosia, ehkä kun olemme päässeet Saharaan asti, on yleisin kulkuväline vaihtunut kameliksi. Aluksi kaikki tuntui hiukan kaoottiselta ja joka puolella ympärilläsi tapahtui koko ajan kaikenlaista. Tähänkin tottui nopeasti! Ensimmäisen yön vietimme kuvankauniissa Chefchaouenin vuoristokaupungissa. Upea kaupunki, jonka vanhan kaupungin kaikki talot on kalkittu sinisiksi. Herttaisia pieniä kujia ja kauppoja, tätä on sanottu yhdeksi Marokon kauneimmaksi kaupungiksi, jollei jopa kauneimmaksi. Chefchaouen on myös pieni, väkiluvultaan vain 40.000 asukkaan kokoinen, mikä tekeekin siitä hyvän kohteen ensimmäiseksi yöksi. Harmillista, että pohjoisessa satoi siellä ollessamme niin kovasti, joten päätimme jatkaa matkaa sukkelasti etelään päin. Monin paikoin tiet olivat tulvineet rikki, pellot lainehtivat ja maa oli kovin mutaista.
Toinen yö vei meidät Rabatiin, jossa vain piipahdimme, emme tutustuneet itse kaupunkiin laisinkaan vaan ajoimme etelämmäs. Ensimmäinen lounaamme ”tien poskessa” jo kertoi, ettet koskaan ole täällä yksin vaikka niin kuvittelisitkin. Pysähdyimme keskelle maaseutua, hiekkatien risteykseen ja jo ensimmäisen minuutin aikana jostain ilmestyi poliisi siviiliautossa ja tuli tarkastamaan onko meillä kaikki hyvin! Uskomatonta, täällä tunnet olevasi kutakuinkin turvassa! Hetken päästä iso pomo lähti ulkoiluttamaan koiraamme, pomon laittaessa lounasta. Ison pomon seuraan lyöttäytyi heti kolme miestä jotka lähtivät mukaan kävelylle. Mukavia heppuja, jotka vain halusivat turista turistin kanssa.
Rabatista jatkoimme Marrakeshiin, miljoonakaupunki kuin tuhannen ja yhden yön sadusta! Täällä viimeistään siirryit ajassa taaksepäin, mikäli jostain syystä kuljit aiemmin laput silmillä. Marrakesh.. Marrakesh.. Marrarakesh..vau! Tänne ei kannata yhden yön takia vaivautua. Olimme Marrakeshissa viisi yötä ja ajattelimme vielä tulla tänne uudestaan, kun ajamme etelämmästä takaisin pohjoiseen. Yleensä kierrämme miljoonakaupungit kaukaa, mutta tämä kuului ehdottomasti ”to do” listallemme.
Leirintäalue oli oikein viihtyisä www.lerelaisdemarrakech.com , ja taustalla näkyi Atlas- vuoristo, jonka huiput olivat lumen peitossa, niin kaunista! Auto parkkiin ja keskustaan, suoraan kuuluisalle Djemaa el Fna- torille, jolla on tuhatvuotinen historia. Täällä näet kaikki katuteatterin muodot; tanssijoita, käärmeenlumoajia, muusikoita, hampaanvetäjiä (todellakin!), tarinankertojia, astrologeja, kädestäennustajia..siis ihan kaikkea! Iltaisin tori muuttuu ravintoloiden keitaaksi, satakunta ravintolaa pystyttää telttansa, tori onkin ehdottomasti parempi illan ja yön pimetessä. Torilta alkavat lukuisat kujat kauppoineen, kuin jättimäinen basaari. Värienloisto on mieletön, mikä miellyttää kovasti pomon silmää, kuten arvata saattaa. Kankaita, liinoja, mattoja, vaatteita, koreja, teeastioita, mausteita, koruja (huh!), valaisimia ja kaikkea muuta tarpeellista ja tarpeetonta. Näillä kujilla viihtyisi päiväkausia, kun alkushokin jälkeen on tottunut myyjiin, jotka yrittävät myydä sinulle ihan kaikkea, niin, juuri sitä tarpeetontakin. Ensimmäisten parin tunnin aikana, emme ”uskaltaneet” mennä yhdenkään kaupan sisälle tinkimään. Muutama tunti kujilla ja olo tuntui jo rennommalta. Suhtautuminen huumorilla auttaa kovasti, marokkolaisilla on hyvä huumorintaju! Jos kysyt tietä paikalliselta, on selvää että joudut siitä myös muutaman Dirhamin maksamaan (1 Euro = 11 Drh). Vähän väliä joku yrittää tuppautua paikalliseksi oppaaksesi, dirhamien toivossa. Maa on köyhä ja työttömiä on joka puolella, mutta ”oppaat” pystyy ystävällisesti ohittamaan. Jos haluat valokuvata jotakuta tai jonkun kauppaa, pyydä ensin lupa ja todennäköisesti pulitat myös tästä muutaman dirhamin. Itse lähdimme kujille sillä mielin, että ei haittaa vaikka eksyisimme, kävellään minne haluttaa, aina löytyy taksi, joka vie meidät takaisin. Osoittautui toimivaksi ja näin saimme kujista paljon irti. Marrakeshin sydämessä on upeita suuria puutarhoja joissa riittää katseltavaa ja yhteen palatsiinkin ehdimme tutustua, Palace Bahiaan. Kaunista mosaiikkia ja hienoa puukäsityötä! Monesta maasta tehdään Marrakeshiin suoria lentoja, kerrassaan erilainen kaupunkilomakohde, suosittelemme (kysy lisää pomolta, hän lupaa kertoa veloituksetta, ei dirhamin dirhamia, hih).
Marrakeshista oli luonnollista suunnata Atlantin rannalle, 180 km itään päin, Essaouiran kaupunkiin. Essaouira on vanha hippikaupunki (sopii minun perheelleni!), joka tuli tunnetuksi 60- ja 70- luvulla Jimi Hendrixin myötä. Meille kerrottiin että hän asui Essaourissa muutaman vuoden ja yksi hänen levyistään levyttetty täällä. Lukuisat artistit, kirjailijat ja taiteilijat viettivät aikaansa täällä. Yhtenä päivänä iso pomo ulkoilutti koiraamme rannalla ja lyöttäytyi juttusille belgialaisen kaverin kanssa joka asuu Essaourissa marokkolaisen vaimonsa kanssa. Hän elää musiikilla ja kertoi olleensa monta vuotta Nina Hagenin bändissä rumpalina, eli edelleenkin täällä elää artisteja...
Essaouira on tänäänkin vielä Marokon rennoin kaupunki, kiireetön ja välitön. Mukavan kokoinen, noin 70.000 asukasta, kalastajakylä, joka elää kyllä pääosin turismilla. Täällä on hyvä rentoutua ja kävellä vanhan kaupungin pienillä kujilla, kuin Marrakesh minikoossa, mutta ilman paljon puhuvia myyjiä. Essaouira on myös lainelautailijoiden suosiossa, yleensä aina sopiva aallokko surffata, tänne ei niinkään auringonpalvojat suntaa, vaan he menevät Agadiriin, noin 180 km etelämmäs. Agadiriin tehdään myös Suomesta valmismatkoja, käymme siellä piipahtamassa, se on reittimme varrella kohti Saharaa!
Linkin takana tarinaa surffareiden mekasta ja hippien paratiisista, Essaourista http://plaza.fi/matkalaukku/ulkomaat/afrikka/marokko/essaouira/essaouira-surffareiden-mekka-ja-hippien-paratiisi
