Old Agadir and down the new modern Agadir. On the left tea moment..
Atlantic coast and three local women looking for the waves..
Taroudant and its market, typical shoes for ladies...
villages on our way
Ourzazate and some scenerys
Film studios; setup for the film "The Hills has eyes"
Setup for the film "Kingdom of heaven"
Kleopatra...
Kleopatra...
Budha from Kundun, right again a beatiful scenery on our way
Bird having a nest in Kasbah, on the left you can see it on the top!
Winter on the mountains
Bridges..
Bridges..
The gorges
Mountains and you can see our car in it as a small white spot!
The Nomad family who lives in the caves
Loads of laugh
Loads of laugh
The house and bread making on the right, notice the goat too next to the fire.
Smallest boy of the nomad family
Absolutely fantastic mountains, we stayed on this mountains 3 nights
Tuntuu kuin viime päivityksestä olisi kauan, paljon on sen jälkeen tapahtunut. Agadirista lähdettyämme ajoimme Taroudantiin, jossa olimme kaupunkiparkissa yhden yön ja tutustuimme kaupungin medinaan, vanhaan kaupunkiin. Takaisin autolle kokeilimme ensimmäistä kertaa paikallisten taksia, hevoskärryä, jolla saikin mukavan kyydin eikä ollut kallis, 8 drh, noin 0.80 euroa! Taroudantista seuraava etappi oli Ouarzazate, ”Marokon Hollywood”. Ouarzazatessa on filmattu lukuisia elokuvia, niin marokkolaisia kuin amerikkalaisiakin. Moni elokuva on filmattu siellä, jo kaupungin tarjoaman maaston vuoksi. Ouarzazatea sanotaakin yhdeksi ”Saharan porteista”, siellä on erämaata, hiekkaa ja myös vuoria. Kävimme siis tutustumassa kaupungin kahteen elokuvastudioon ja näimme mm. seuraavien elokuvien lavasteita; Muumio, Kundun, Gladiaattori, Kleopatra, Jerusalem (Kingdom og heaven), Asterix ja Obelix, The hills has eyes, Babel (Brad Pitt)… vaikuttavin rakennelma oli Kingdom of heavenin Jerusalem, jota rakennettiin vuoden verran. Kaupunki näytti todella aidolta, materiaalina oli kuitenkin kipsi! Moni muu lavaste on päässyt pahoin rapistumaan ulkoilmassa, joka olikin lievä pettymys.
Ouarzazatessa vierähti kolme yötä ja sieltä suuntasimme vuorille ja kanjoneille. Näimme kolme kanjonia, hulppeita vuoria, joista korkein oli yli 3200 metriä. Ollessamme ehkä 2500 metrissä saimme pienen tuulahduksen talvesta, nimittäin siellä sade tuli räntänä. Atlas vuoristo on näyttävä ja siellä voisi helposti viettää muutaman viikon. Vuoristo-osuudella mittariin tuli 300-400 km ja olimme siellä kolme päivää. Tutustuimme siellä myös ”luolaihmisiin”, ihmisiin jotka oikeasti asuvat vielä luolissa. Kiinnitimme huomiota vuorilla ajaessamme välkkyvään valoon, joka paljastui yhden heistä, Sayedin peiliksi, jota hän käänteli aurinkoa vasten. Pysähdyimme tien viereen ja heti näkyi, että kahdesta luolasta juoksi väkeä luoksemme. He jos ketkä olivat todella köyhiä. Siellä on tähän aikaan vuodesta hyytävä tuuli ja kylmyys, eikä heillä ole edes sukkia. Lapset paljain jaloin, ihot kylmästä kuivia ja rikkinäisiä. Annoimme heille sukkia, vaatteita, rasvaa, vähän koruja, pientä syötävää yms. Tytöt olivat kovasti korujen perään, myös he haluavat näyttää kauniilta naisilta! Yhdellä tytöllä ei ollut korvakoruja laisinkaan, vaan niiden virkaa piti hakaneula. Kukaan ei ole käynyt tai käy koulua, saimme sen käsityksen, etteivät he ole myöskään lukutaitoisia. He elävät erittäin vaatimatonta ja ankaraa elämää, mutta silti heillä on hymy herkässä ja kyllä huomasi näiden perheiden tapaamisten jälkeen, kuinka hyvin meillä on asiat!
Ouarzazatessa vierähti kolme yötä ja sieltä suuntasimme vuorille ja kanjoneille. Näimme kolme kanjonia, hulppeita vuoria, joista korkein oli yli 3200 metriä. Ollessamme ehkä 2500 metrissä saimme pienen tuulahduksen talvesta, nimittäin siellä sade tuli räntänä. Atlas vuoristo on näyttävä ja siellä voisi helposti viettää muutaman viikon. Vuoristo-osuudella mittariin tuli 300-400 km ja olimme siellä kolme päivää. Tutustuimme siellä myös ”luolaihmisiin”, ihmisiin jotka oikeasti asuvat vielä luolissa. Kiinnitimme huomiota vuorilla ajaessamme välkkyvään valoon, joka paljastui yhden heistä, Sayedin peiliksi, jota hän käänteli aurinkoa vasten. Pysähdyimme tien viereen ja heti näkyi, että kahdesta luolasta juoksi väkeä luoksemme. He jos ketkä olivat todella köyhiä. Siellä on tähän aikaan vuodesta hyytävä tuuli ja kylmyys, eikä heillä ole edes sukkia. Lapset paljain jaloin, ihot kylmästä kuivia ja rikkinäisiä. Annoimme heille sukkia, vaatteita, rasvaa, vähän koruja, pientä syötävää yms. Tytöt olivat kovasti korujen perään, myös he haluavat näyttää kauniilta naisilta! Yhdellä tytöllä ei ollut korvakoruja laisinkaan, vaan niiden virkaa piti hakaneula. Kukaan ei ole käynyt tai käy koulua, saimme sen käsityksen, etteivät he ole myöskään lukutaitoisia. He elävät erittäin vaatimatonta ja ankaraa elämää, mutta silti heillä on hymy herkässä ja kyllä huomasi näiden perheiden tapaamisten jälkeen, kuinka hyvin meillä on asiat!
Vuorilta alas tultuamme, ilma lämpeni heti taas lähes kesäiseksi. Ajelimme muutaman päivän ja pääsimme vihdoin Saharaan, Merzougaan. Paikaksi löytyi pikkuruinen leirintäalue ”Petit Prince”, johon mahtuu kymmenkunta autoa ja se on suoraan dyynien vieressä. Ikkunasta katsellessa näkyy kameleita, palmuja ja hiekkaa. Korkein dyyni Merzougassa on 350 metriä korkea! Halusimme viettää yön teltassa Saharassa ja vuokrasimme nelivetojeepin ja kuljettajan, jonka lisäksi mukaan tuli vielä leiristä opas/kokki. Tutustuimme dyyneihin, mineraalikaivokseen, fossiilikallioihin, keitaisiin, Nomad- heimon telttaan, Sudanilaisten musiikkiin ja tanssiin sekä loistavaan ruokaan, jonka oppaamme Sahid valmisti. Ruoan valmistusta odotellessa istuimme nelisin teltassa, joka toimi keittiönä ja nautimme teestä (jälleen kerran). Kuljettajamme, Ali, lauloi ja löi tahtia teetarjottimella, Sahidin lyödessä rumpuja. Odotus sujui näin leppoisasti ruoan kypsyessä. Nautimme loistavan illallisen toisessa teltassa, joka toimi ”ravintolana”. Söimme marokkolaista salaattia, kypsytettyjä kasviksia tajine- padassa, leipää ja jälkiruoaksi hedelmiä. Saharasta kuvia ja tekstiä ensi kerralla!
