Melkein arkea? Used to Samos?

These photos were take in Posidonia, a small fishing village located less than 2 kilometers from Turkey Vene ja katti- kuva Posidonion kalastuskylästä, alle 2 kilometrin päästä Turkista.


Beatiful Lucia from Posidonia (more in a text).
Kaunis Lucia Posidonion kylästä (lisää tekstissä).

Happy Maria in Pirgos (notice her original closet for the dishes, old fridge!)

Iloinen Maria Pirgoksen kylästä (huomaa hänen erikoinen astiakaappi takana, käytöstä poistettu jääkaappi!)

City of Samos and one windy day in Pythagorion.
Samoksen kaupunki ja tuulinen päivä Pythagorionissa.

New small chappel builded in an old church in Pirgos.
Uusi kappeli rakennettu vanhan kirkon raunioiden sisälle Pirgoksen vuoristokylässä.

Boss got a lesson from Tolis how to melt silver and on the right Kuksa getting water from the river in Potami.

Pomolla oli mukava iltapäivä Toliksen opissa, kuinka käsitellä eri metalleja ja oikealla Kuksalle vettä Potamin joesta.

Cat found a bed in an old Beetle. Boss was suddenly standing between sheeps and sheep dogs in Pythagorion.

Kissa löysi mukavan nukkumapaikan kuplavolkkarin hattuhyllyltä. Pomo huomasi melkein
vahingossa seisovansa keskellä lammaslaumaa, sekä koiria.

Empty streets in Kokkari after season and oh no (!) someone else seems to like skulls too!
Autiot kadut Kokkarissa sesongin jälkeen ja nähtävästi joku muukin tykkää myös kalloista!

Boss and the big boss were cooking at the house, nice evening with Joeri, Tom, Daisy, Sanna and Peppe and of course the dogs (see Houdini at the end of the table asking for food).

Pomo ja iso pomo kokkasivat talolla ja viettivät mukavan illan Joerin, Tomin, Daisyn, Sannan ja Peppen ja tietty lauman koirien kanssa (ja huomaa Houdini pöydän päässä kerjäämässä ruokaa).

Koiraväen talo etualalla, neljä sinistä ikkunaluukkua talon etuosassa (juu, osa niistä maalatuista!) ja oikealla kuva satamasta, joka on toiminut ankkuripaikkanamme (tätä tulee ikävä, kun olemme Samokselta lähteneet).

Empty beaches and a lazy day in November at Potokaki Beach. Autiot rannat, laiska päivä Potokakin rannalla marraskuussa.

Voih! Tähän olemiseen täällä Samoksella voisi melkein tottua, mutta mutta, matkamme ”täytyy” jatkua. Perheeni yrittää vakaasti lähteä ensi viikon kuluessa, vielä tosin on hiukan epäselvää matkan suunnasta, todennäköisesti kallistumme Espanjaan.

Viime päivinä aurinko on paistanut kirkkaansiniseltä taivaalta kiitettävästi ja mittari kohoaa päivittäin noin 20 asteeseen. Jos löytyy tuulelta suojainen paikka, on auringossa vielä erittäin ihanaa vaikkapa lueskella ja viettää rentoa päivää.

Kohdallemme on jälleen osunut hauskoja kohtaamisia paikallisten kanssa ja olemme päässeet istumaan reilun viikon aikana kolmen eri kodin keittiössä. Tutustuimme ihanaan 83-vuotiaaseen Luciaan, joka puhui myös ranskaa, sillä hän asui nuorempana 30-vuotta Kongossa. Kaunis Lucia asuu Posedoniassa ja kävimme häntä tapaamassa muutaman kerran ja tutustuimme muihinkin hänen ystäviinsä hänen kotinsa kodikkaalla terassilla. 84-vuotias iloinen Maria puolestaan asuu Pirgoksen vuoristokylässä ja hän käy vielä joka päivä keräämässä oliiveja! Saimme nauttia hänen valmistamaansa hedelmähilloketta, nam! Pirgoksen kylässä asuu myös Yan(nis) ja hänen vaimonsa Maria (joka toinen nainen näyttää olevan Maria), joiden kanssa vietimme leppoisan iltapäivän. He puhuivat erinomaista englantia, sillä he ovat 70-luvulla asuneet usean vuoden Amerikassa. Puheeksi tuli heidän kanssa myös elokuva ”Kreikkalainen naimakauppa” ja he sanoivat, että kreikkalaiset ovat juuri sellaisia, kuin elokuvassakin (mikäli et kyseistä elokuvaa ole nähnyt, mars, kiireesti katsomaan!).

Mukavasta Pirgoksen kylästä myös huonoja uutisia. Siellä on aloitettu (kuten muuallakin päin saarta ja Kreikkaa) kissojen myrkyttäminen, mikä tapahtuu useasti rotanmyrkyllä tai myrkyllä, jota käytetään maataloudessa. Iso pomo löysi yhden tällaisen kissan sivukujalta ja vei sen koiraväen talolle nukutettavaksi, jotta se pääsi kurjuudestaan. Joskus voi kestää kolmekin päivää ennen kuin myrkkyä syönyt kissa/koira lopulta kuolee ja näin heillä on erittäin hidas ja tuskallinen kuolema. Toisen kissan löysi koiramme ajotien vierestä, todennäköisesti auton kolhaisema ja hänkin pääsi rauhaan talolla. Ja tämä on siis täällä arkipäivää, kun turistit ovat lähteneet! Eivät kaikki kreikkalaisetkaan myrkyttämistä hyväksy, mutta silti sitä tapahtuu, joka kylässä…

We could almost get used to this life in Samos, but it’s time to move on soon! My family tries hard to live next week, but where, that’s still a bit open, most probably in Spain. Weather has been fabulous, blue sky with a warming sun, daily temperature still around 20 c.

We have been lucky again with meeting some very nice local people. We have got invitation in three homes during last week. Beautiful Lucia, a 83 year old lady, who could also speak French, since she has lived in Congo in the past for over 30 years. We visited her few times and learned to know also some of her friends, such a fun! Happy Maria is an 84 year old woman who we met in mountain village called Pirgos. Maria is still picking every day olives and she is in a top shape! In this same village we met Yan(nis) and his wife Maria (every other women in Greece seems to be called Maria) and they were offering their amazing hospitality. We had a nice afternoon in their living room and we talked about many different things. They told us that the movie “My Greek fat wedding” is so reality, that’s how the Greeks are, so if you haven’t seen this movie, go for it, rent it from the video rental or buy it!

I also have bad news from this beautiful village, Pirgos. They have started (like all the villages in Greece too) poisoning cats and dogs which they often do with rat poison. Big boss found one of those cats on a side alley and he took it with to get it out of its misery at the volunteers house (they put this cat in sleep). Sometimes it can take three days before a cat or a dog is dying for this poison and you can imagine that in this way their death is very slow and painful! Another cat was found by our dog, this cat had probably got a hit by a car, so he got his final sleep too. These kind of things are here daily after the tourist season is over! Not all Greeks accept these poisonings, but still it happens in every village…

Edelleen Samoksella / Still in Samos

Ferry trip from Athens (Piraeus) to Samos. No cabin, so we slept one night outside in the deck, because of our dog, very fresh indeed! Picture on the right is taken in a pictoresque mountain village Vourliotes, so Greek!

Laivamatka taittui kannella ilman hyttiä, erittäin raikasta kyytiä! Oikeanpuoleinen kuva otettu Vourlioteksen kylästä, niin kreikkalaista!

Big boss doing some painting job at the house from the volunteers who works at the dog shelter.

And more painting, see the little helper on big boss lap. Big boss, Joeri and Peppe putting this new and painted window on its place. This room looks today so different!

Tom was helping to install the window from outside as you can see that he is the strongest man at the window- team! Whos says that our doggy doesnt get along with cats??? Watching the road while we did painting with her new friends; Tio Pepe, this charming little dog behind her and in front this orange cat, all laying in peace together!

Tom auttoi ikkunan asennuksessa talon ulkopuolella, kuten kuvasta näkyy, hän on ikkunatiimin vahvin mies! Ja kuka vielä sanoo, ettei koiramme tule toimeen kissojen kanssa??? Koiramme katseli katua terrassilta, uusien ystäviensä kanssa, kun me teimme maalaushommia.

Ihanaa kun sai pestyä pyykkiä :) ja oikealla kuvassa "kissala". Kissala on talon takapiha, jossa asustelee 15-30 kissaa. Kissat eivät ole tarhalla, vaan heidän paikka on talon pihalla, jossa heille on aina ruokaa ja petejä tarjolla.

Boss was happy to get some layndry done. On the right is the yard for the cats, since they are not staying at the shelter, they have their place in the backyard of the house. There are always about 15-30 cats.

Nice place to sleep! Ihana riippumatto kissalle, yleensä aina joku kissoista makoilee täällä!

Krhm...okay...this was weird. My boss got from her friend some stuff to make a jewel: cover of a bullet, shells, stones, nail of a crab, piece of an pot, glass piece from an glassbottle..
I still don´t know who was more crazy, her friend who ask this, or she that she even made something out of this...but here are the results. On the left the "The bullet" in leather and on the right this "Sea rubbish" in leather aswell and added some wooden beads...

Kröhöm! Pomon ystävä toimitti pomolle läjän "meri-roinaa", jotta pomo tekisi hänelle niistä Samos-korun. Materiaalina toimi luodin hylsy, kotiloita, simpukoita, ruukunpalanen, ravunkynsi, limsapullon lasinpalanen ja isohko kivi. En tiedä vieläkään kumpi on hullumpi, pomoni joka koitti saada näistä aineksista korun läjään, vaiko hänen ystävä, joka korun pyysi. Lopputulos on kuiten tässä, vasemmalla luotikoru ja oikealla meri-roinasta kyhätty koru nahassa, johon lisätty puuhelmiä...

This same friend had a birthday this week, so boss made something more disant to her on the left and on the right is something for herself. Made out of selfmade silverwire..

Samainen ystävä täytti tällä viikolla vuosia, joten pomo päätti tehdä hänelle myös "oikean" korun (kuva vasemmalla), sekä itselleen pomo teki hopealangasta korvakorut.

And some nice vehicles seen again (though I could never imagine that my boss would drive anything pink!)

Muutama mainio kulkuneuvo jälleen bongattu, tosin en voisi kuvitellakaan pomoni ajavan yhdelläkään vaaleanpunaisella kulkuneuvolla!

As you can see, our doggy knows how to relax!

Pomo tajusi juuri, että olemme olleet jo yli neljä viikkoa Samoksella! Olemme yöpyneet monessa paikassa eri puolilla saarta ja kuten jo aikaisemmin oli puhetta, ei Samoksen saarella ole leirintäaluetta, mikä on tehnyt matkasta hmm, jos ei nyt jännittävämmän, niin hiukan erilaisen. Kun olet asuntoautolla hiukan pidempään ilman leirintäalueen palveluja, joudut miettimään riittääkö virta, että voit ladata esimerkiksi puhelimesi, mistä saat vettä autoosi (säiliön tilavuus on yleensä 100 litran hujakoilla), missä ja milloin pääset nyrkkipyykille tai hyvällä tuurilla pääset käyttämään pesukonetta. Listaa voisi jatkaa pidemmälle, sillä nykyään niin moni mukavuus on itsestäänselvyys.

Kun olimme olleet täällä reilut kymmenen päivää, automme piti saada lataukseen ja paikallinen ystävämme keksi ehdottaa meille Pythagorionin satamaa, sillä siellä on sähköä tarjolle kaikille pienveneillekin. Ajoimme satamaan ja pienen suostuttelun jälkeen saimme luvan pysäköidä alueen huoltorakennuksen viereen ja ottaa sähköä vessasta. Tarkempi tutkailu osoitti, että huoltorakennuksessa oli vessojen lisäksi myös suihkut (lämmintä vettä!) ja pesukoneet! Hurraa! En olisi koskaan uskonut, että pesukone voi tehdä jonkun näin onnelliseksi ja että verkkovirtaan kytkeminen saa jonkun riemastumaan ja tekemään imuroinnin mahdolliseksi (siis imurin ääni on musiikkia korville, kun matkustat asuntoautossa koiran kanssa jolla on karvanlähtö)!

Satamasta on tullut meille monena yönä hyvä ankkuripaikka, kun on muutaman yön välissä ollut jossakin päin saarta. Samoksen kaupungissa olemme olleet useamman yön, sillä siellä sijaitsee koiratarhan väen kotitalo, jossa myös vapaaehtoiset työntekijät asuvat. Siellä olemme olleet maalarinhommissa ja kreikkalaisten rakastama sininen väri ikkunoissa on tullut tutuksi, sillä näitä ikkunoita talossa riitti maalattavaksi! Tämä on ollut mukavaa puuhastelua lomailun ohessa ja pääsimme näkemään läheltä myös vapaaehtoisten eläinlääkäreiden työskentelyä. Neljän hengen ryhmä Sveitsistä oli talolla viisi päivää ja he steriloivat 115 kissaa ja hoitivat muutaman muun kissan kuntoon. Englantilainen ryhmä, johon kuului seitsemän viimeisen vuoden opiskelijaa ja kaksi opettajaa, hoitivat puolestaan koirien leikkauksia reilun viikon verran.

Olemme aistivinamme pientä liikehdintää positiiviseen suuntaan eläinten kohtelussa Kreikassa. Toki vielä on niin paljon parannettavaa, mutta tämä antaa toivoa! Olemme nähneet monta kertaa että kreikkalaiset ovat ulkoiluttaneet koiria (hihnassa!), moni toi koiransa/kissansa talolle leikattavaksi, jotta ei syntyisi lisää pentuja kadulle, lapset innostuivat silittämään meidän tai jonkun muun ohikulkijan koiraa jne. Nämä ovat siis tuiki jokapäiväisiä asioita Suomessa, mutta niin ei todellakaan ole täällä. Näemme nytkin niitä surullisia tapauksia, joissa koira/koirat ovat omistajan pihalla kytkettynä metrin hihnaan, ei varjoa, ei juotavaa, säällä kuin säällä! Varsinaisia kulkukoiria olemme nähneet Samoksella aiempaa vähemmän, mihin viittaa myös se, että tarhalle tulee nykyään vähemmän koiria. Useasti koiranomistaja tuo koiransa tarhalle yöllä ja aamulla löytyy useasti metsästyskoira tarhan aitaan kytkettynä. Parempi kuitenkin näin, kuin että koira laskettaisiin kadulle tai jätettäisiin vuorille. Yhtenä päivänä talolle tuli kaksi noin 15-vuotiasta tyttöä, jotka olivat löytäneet kolme pari päivää vanhaa pentua roskakorista, toisena päivänä toinen nainen toi ison, myös muutaman päivän vanhan pentueen, joka löytyi niin ikään hylättynä.

Kissoja saarella on valtavasti. Moni kylä ja ranta ovat täysin turistipaikkoja ja kun sesonki on ohi, sulkevat kaupat ja ravintolat ovensa. Mitä tapahtuu kissoille? Ne jäävät nälkiintymään ja kuolevat hyvissä ajoin ennen seuraavan sesongin alkua.

Olemme nähneet näitä autioita paikkoja, joissa elää 10-30 kissan laumoja eikä ketään ole heistä huolehtimassa. Kyseessä ei ole lauma villejä kissoja, vaan esimerkiksi tavernojen kissoja, joita turistit ovat ruokkineet koko sesongin ja nyt ovat turistit lähteneet ja kissat kokevat kurjan kohtalon. Tuleeko tähän muutosta? Toivottavasti. Haluan uskoa uuteen sukupolveen, koulutukseen ja sitä kautta muutokseen…

Mihin matkaamme täältä? Olemme miettineet Kreetaa yhtenä vaihtoehtona, tai sitten palaamme Italian kautta Ranskaan, josta suuntaamme mahdollisesti Espanjaan! Sää on ollut hiukan vaihtelevaa, eilen olimme rannalla, mittari näytti +28 astetta, viikko sitten oli sateista ja +12. Hetki sitten alkoi taas sataa, mutta asteitta on silti +24. Emme valita, Suomessa taitaa olla muutaman asteen viileämpää (hahahaaa!)!

My boss just realized that we have been in Samos already over four weeks, time is really flying! As you can guess we are still enjoying from our journey. In Samos there are no campings, so we have found many other nice places to sleep. Since we don’t have sun-panels (we definitely must install them in future) after 10 days we needed to get our car batteries loaded. But where to get electricity? Well, our friend here got a brilliant idea; why not drive to the Pythagorion harbor and ask there, since they must give electricity to all small boats too. We drove there and we got permission to park next to a “yellow building” where we could get plugged in. Closer look to this “yellow building” showed that there are toilets, showers (warm water!) and even washing machines, so this turned out to be an excellent place to plug in!

Last few weeks weather has been changing. Some days ago we had only +12, but then again yesterday it was +28. At the moment it’s raining again, about still warm, +24. No complains whatsoever!

We have done some painting work also in the volunteer’s house from the dog shelter. This was nice work and was nice to see a bit closer how the volunteer vets are working here. There was a group of four people from Switzerland and they sterilized 115 cats in five days and still some other operations. Another group from England was here over a week and they took care of the dogs.

Animal Care in Greece is in total different level than what we have got used to. Loads of strays are dying during the winters, since there are no tourists feeding them. Sad but true is that tourists should not feed any of them in summers, since that makes the population of strays bigger, which is again a growing problem and more strays to trying to survive. All tourists of course think that they do a favor and it’s difficult to look these hungry cats and dogs and not feed, but the fact is that it should not be done.

In Samos strays are taken care by Animal Care Samos (www.animalcaresamos.com), and they have done loads of good work here. Every year over 180 dogs gets a new home from abroad through this organization. They are a role model to Greeks how to take care of their animals! It needs a lot of education work and we are hoping that the next generation will make a difference in here.

Where to go next? We don’t know yet, maybe to Crete or back to Italy and France towards Spain, but in the mean while, we still enjoy our stay in Samos!

Onnellisesti Samoksella

Taas on kiirettä piisannut, saavuimme Samokselle viime viikonloppuna. Merimatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen; koiraa ei saa ottaa sisälle, joten päädyimme nukkumaan ulkokannelle. Kolmistaan "nukuimme" siis kannella ja uskoakseni meidän paikka oli sattumalta vähiten märkä. Tuulta riitti, mutta makuupussimme pitivät hyvin tuulta, joten kaikki hyvin. Samoksella ei ole leirintäaluetta, joten täällä olemme hyvinkin omavaraisia. Tänään pääsin käyttämään pesukonetta, mikä tuntui todella luksukselta. Keli on edelleen pääasiassa aurinkoinen, muutama sadetippa silloin tällöin... Kaikki edelleen siis hienosti ja iso hali kaikille sinne!

Lisää päivityksiä ja kuvia luvassa lähiaikoina

Kreikkalaiset (erilaiset) hautajaiset

Iso pomo joutui eilen erikoiseen tilanteeseen, nimittäin arkunkantajaksi hautajaisiin. Ei sinänsä ole ihmeellistä olla arkunkantaja, mutta näissä olosuhteissa tilanne oli vähintäänkin koominen. Olet lomalla, tapaat ihmisen seurueessa, vaihdatte muutaman sanan ja muutaman päivän kuluttua kannatkin sitten hänen arkkua.

Palataanpa vielä tähän kreikkalaiseen tapaan haudata, johon sattumalta tutustuimme muutama päivä sitten. Emme olleet tavasta aiemmin kuulleet ja ehkäpä ironisemmaksi asian tekee se, että kreikkalaisesta hautauksesta meille kertoi mies, jonka tapasimme sattumalta vuorilla: Seisoskelimme huipun reunalla ja paikalle sattui tämä mies muutaman ystävänsä kanssa. Hetken siinä tarinoidessamme, ilmeni että myös hän on englantilainen, kuten tämä vainajammekin (joka siinä vaiheessa ei vielä ollut vainaja). Sen lisäksi, että hän oli britti, paljastui hän myös vainajamme naapuriksi (ottakaamme huomioon, että tämä vuoren huippu oli toisella puolella saarta, kuin missä nämä englantilaiset herrasmiehet asuivat).

Kreikkalaiset hautajaiset tulivat puheeksi sattumalta, sillä ollessamme tämän vuoren huipulla, etsimme oikeastaan tietä Kastroon, joka on hylätty kylä erään toisen vuoren laidalla. Saimme ajo-ohjeet, sekä lisäksi kehotuksen käydä tutustumassa Kastron ”luu- taloon” kirkon takana. Mikä sitten on luutalo? Kreikkalaisen kuollessa, haudataan hänet arkussa, kuten meilläkin. Ero tulee siinä, että noin viiden vuoden kuluttua hautauksesta, luut kaivetaan ylös, joko omaisen toimesta tai jonkun jolle maksetaan tästä työstä korvaus. Luut puhdistetaan, laitetaan laatikkoon ja viedään ”luu- taloon”. Laatikon kyljessä lukee usein tussilla kuolinpäivä sekä luiden kaivamispäivä. Tämän lisäksi voi laatikon päällä tai kyljessä olla kuva vainajasta, toisinaan kehyksissä. Kun huoneessa on liikaa laatikoita tai jos laatikot ovat huonossa kunnossa ja lahoamassa, luut heitetään lattialle sekaisin muiden luiden kanssa. Meille tämä tapa kuulosti vähintäänkin erikoiselta ja kummastelimme sitä, ettemme olleet siihen aiemmin törmänneet.

Löysimme Kastron ja Kastron luu- talon kirkon takaa niin kuin ohje sanoi. Siellä todella oli laatikoita ja lattia oli kauttaaltaan luiden peitossa. Ihmettelimme tapaa mutta totesimme sen myös ihan luonnolliseksi, sen suurempia huokailematta.

Eilen sai iso pomo sitten puhelinsoiton ystävältämme. Hän soitti kertoakseen tämän 74-vuotiaan englantilaisen herrasmiehen, kutsuttakoon me häntä tässä Johniksi, menehtyneen ja että tarvittiin arkunkantajaa hautajaisiin, jotka olisivat muutaman tunnin kuluttua. Iso pomo suostui ja pyyhälsi Johnin talolle sovittuun kellonaikaan asuna ”palmusortsit” ja oranssi t-paita (emme aavistaneet pakata mukaan hautajaisvaatteita). Paikalla oli yhteensä kahdeksan miestä, joista kuusi kerrallaan toimi kantajina. Arkku kannettiin talolta kirkolle eikä paikalla ollut pappia eivätkä kirkonkellot soineet, mikä teki näistä hautajaisista erikoiset jopa kreikkalaisessa mittakaavassa. John ei ollut uskonnollinen kaveri ja näin ollen tässä kunnioitettiin hänen toivettaan tulla haudatuksi ilman sen kummallisempia kirkollisia menoja.

Arkku saatettiin perille pienten hankaluuksien jälkeen, sillä maasto oli aavistuksen vaikeakulkuinen ja Johnin arkku oli aika raskas. Kantajat joutuivat muutaman kerran levähtämään ja joku kantajista totesikin, ettei Johnilla enää ole kiire mihinkään. Näissä erikoisissa hautajaisissa kuultiinkin monta letkautusta, joita ei taatusti yleensä hautajaisissa tule vastaan. John oli selvästi huumorimiehiä, kun katseli tätä pientä hautajaisväkeä, joka koostui hänen muutamasta ystävästä, sekä todistettavasti ainakin yhdestä ventovieraasta turistista. Arkku saatiin turvallisesti perille ja siellä olikin pomolle sitten seuraava uusi tilanne edessä. Kuoppaan oli tehty tilaa aamulla Johnia varten, toisella puolella kuoppaa oli multakasa, toisella luukasa (!). Edellisen vainajan jäännökset oli juuri kaivettu ylös Johnia varten ja oletamme, että ne päätyvät omaisten toimesta paikalliseen luutaloon. Marmoriseen hautakiveen oli tussilla kirjattu vainajan nimi ja kuolinaika, jotka nyt vedettäisiin yli ja tilalle laitettaisiin Johnin tiedot. (Tässäkään) asiassa ei turhia pröystäilyjä näkynyt. Haudankaivajat odottivat lyhyen toimituksen ajan hiukan kauempana lapioihinsa nojaten, kun hautajaisväki jätti Johnille lyhyet jäähyväiset. Arkunlaskun jälkeen kaikki kokoontuivat paikalliseen tavernaan, jossa tarjoilun virkaa toimitti Mythos, kreikkalainen olut. Malja Johnille! Cheers John!

Seuraavaksi toivomme kutsua kreikkalaisiin häihin…

Lisäys vuotta myöhemmin tämän sivun alkuperäisestä päiväyksestä:

Tuossa aiemmin kerroin, että kutsuttakoon tätä vainajaamme Johniksi, asia tuli myöhemmin puheeksi ja vainajan nimi todellakin oli John eikä Eric jona minä hänet tunsin. Eric olikin kutsumanimi, mutta John sitten se ihan oikea...

Days in Greece / Päivämme Kreikassa

Our place on a ferry with "camping on board" and on the left, meet the great magician, Roger!

Ancient theater and temple of Afrodite in Dodoni

The great Meteora rocks and monasteries



Our dog is doing fine and she has got some new friends. On the right one of them, Dodorah from Romania, beatiful little girl!

Marble rocks in Thassos

Abanded mountain village in Thassos, Kastro and on the right picture of their "bone house", a thassian way to store bones. After been five years burried, youre bones gets dicked up and they put them in these stone houses. First in boxes and after there is lack of place, the stones just ends up to the ground.

Interesting place to meet new people. High on a mountain, having a picnic with a Norwegian couple and a English man.

Blogi ei ole muutamaan viikkoon päivittynyt, mutta se ei tarkoita etteikö mitään olisi tapahtunut. Viive johtuu yhtälöstä: kun pomolla olisi aikaa päivittää, niin ei ole yhteyttä, ja kun on yhteys ei pomolla ole aikaa…

Lähdimme Italialista yllättäen pois, tarkoitus oli olla pidempään, mutta ehkäpä sitten paluumatkalla Kreikasta. Saavuimme Kreikkaan 13.9, otimme lautan Italian Anconasta Kreikan Igounimetsaan. Laivamatka kesti 15 tuntia ja heillä oli kätevä systeemi ”Camping on board” eli emme tarvinneet hyttiä vaan saimme jäädä omaan autoomme. Onnetar osui myös kohdallemme, sillä automme sattui saamaan paikan laivan ulkoreunasta ja meillä oli koko merimatkan mahtava merinäköala (kiitos!)!

Päätimme ottaa muutaman päivän rennosti heti Kreikkaan saavuttuamme. Löysimme ihanan leirintäalueen meren rannalta, 7 km Igounimetsasta. Pari rantapäivää ja uintia! Leirintäalueella saimme hauskat naapurit; Alun perin sveitsiläinen Roger, joka asuu Ranskassa vaimonsa kanssa oli taikuri, hollantilaiset Melanie ja Sebastian (huipputyyppejä) matkustivat asuntoautolla jonka nimi oli Captain Slow, Italialainen pariskunta, jotka muuten varastivat merinäköalamme parkkeeraamalla autonsa eteemme, erittäin pieneen tilaan, sekä kolme nuorta mainiota saksalaispoikaa, joille maistui heidän oma ja naapureiden viini J. Roger hauskuutti kaikkia muutamaan otteeseen pitämällä taikuri shown ja tähän mennessä tämä olikin hilpein alue, johon olemme pysähtyneet.

Lähdimme Igounimetsasta hyvien manner-kreikka tärppien kera ja muutaman niistä otimme heti onkeemme. Dodonin n. 3000 vuotta eKr valmistuneen antiikin teatterin, sekä Meteoran fantastiset kallioluostarit. Seistessäsi keskellä teatteria ja kuunnellessasi omaa ääntäsi, on akustiikka uskomaton! Katsomossa on yhteensä 55 riviä, mutta toistaiseksi oli kiellettyä kiivetä katsomoon ja kuunnella akustiikkaa sieltä käsin. Samassa paikassa oli myös lukuisia temppeleiden raunioita, mm. Afroditen temppelin.

Meteoran kalliot tyrmäsivät sinne tullessamme ja päätimme majoittua sinnekin heti muutamaksi päiväksi. Korkeat kalliot keskellä pienempiä kumpareita ja useimman niiden päälle on rakennettu luostari, jopa yksi niistä on nunnaluostari. Ajoimme automme ylös ja kävelimme tutustumassa muutamaan näistä luostareista ja nautimme maisemista korkeuksissa.

Meteorasta jatkoimme Halkidikiin, johon kuuluu ns. kolme sormea; Kassandra, Sithonia ja Atos. Me ajoimme keskimmäisen eli Sithonian ympäri ja vietimme siellä yhden yön. Sesonki oli siellä jo ihan loppu, kaikki tarvernatkin kiinni, mutta ranta oli hieno! Halkidikista kohti Kavalaa ja sieltä lautta ihanalle Thassoksen saarelle, josta ensimmäinen koiramme Juli oli myös kotoisin. Thassokselle saavuimme 19.9, löysimme leirintäalueen jälleen meren rannalta Pefkarista. Hieno ympäristö ja näköala suoraan merelle, 1 askel rannalle, 50 askelta mereen. Illalla pomon harjatessa hampaita, katselee hän samalla merta auton huussin ikkunasta, ei hassumpi paikka!

Olemme vuokranneet jo muutamaan otteeseen jeepin kolmeksi päiväksi ja todennäköisesti vuokraamme sen vielä yhdeksi kolmen päivän jaksoksi. Ajoimme saaren ympäri, mikä onkin vain vaivaiset 100 km, muina päivinä olemme suunnanneet vuorille ja melkein eksyneet noille lukemattomille hiekkateille (kyltit eivät täällä siis ole samaa tasoa kuin Suomessa, siis jos edes kylttiä on). Otamme jeeppiretkille kahvit ja eväät mukaan, eilen piknikkimme oli 1208 metrin korkeudessa Ipsarion huipulla. Koiramme nauttii olostaan avojeepin kyydissä, nuuhkii ilmaa turkki hulmuten ja katse valppaana josko seuraavan mutkan takana olisi taas vuohia tai lampaita, joita voisi yrittää komentaa!

Thassoksella olimme viimeksi vuonna 2005 ja tutustuimme silloin useampaan ihmiseen, joita olemme nyt uudelleen tavanneet sekä olemme saaneet ilon tutustua moneen uuteen ihmiseen. Yksi näistä uusista ihmisistä oli 74-vuotias englantilainen herrasmies, joka valitettavasti menehtyi sairauskohtaukseen eilen ja veikin ison pomon yllättävään tilanteeseen tänään, nimittäin arkunkantajaksi kirkkoon.

Koiratarhalla olemme viettäneet myös muutaman päivän ja vietämme vielä muutaman lisää. Ja uteliaille tiedoksi, ei, Sunny ei ole saanut pikkuveljeä tai siskoa!

We left from Italy in 12 September and arrived in Greece by ferry. We decided to take few easy days straight in Igounimetsa and enjoyed from the sun and swimming. In this camping we had quite a unsual neighbours. Roger and his wife Chris from France, Melanie and Sebastian from Holland who was driving a camper called Captain Slow (all honour to him!) and a Italian couple who were nice people but they were actually steeling our see view (no worries!) and three nice young German fellows who were drinking their own and also neighbours wine cellar almost empty. Roger is a magician and he was giving us few private shows, what a magic! I do believe that this kind of cocktail of neighbors we don’t find that easily back. We got few good tips were to go and few of them we decided to go straight: The ancient theater in Dodoni and these great monasteries in Meteora. We stayed few nights in a camping in Meteora that we could have a good look at the monasteries and its surroundings. Was all worth it!

After Meteora we left towards Halkikidi, which has these “three fingers”, Kassandra, Sithonia and Atos. We drew around Sithonia and camped there one night. Tourist season was there really over but we did not mind. Peaceful place with a nice beach, but we think its not a place to be for few weeks even in top season. Here we saw also unfortunaly very much stray dogs. Dead and alive. Left Halkidiki behind, drew to Kavala and took a ferry to Thassos island. We have been in Thassos in 2005 and wanted to get back in there. Partly because it’s a beautiful island and partly because we met that time a punch of nice people. We have now been in Thassos about ten days and have really enjoyed our stay. We have met these same people again and also some new nice people. Our camping is once again in a perfect spot. We have one step to the beach and 50 steps to the sea. Here you could almost stay forever!

We have rented a jeep for some days and made some nice trips to the mountains. Yesterday we had a picnic in top of the Ipsario, in 1208 meters high. On this moment we still haven’t got this feeling of home sick, how could we, with all these people and surroundings? And no, our dog hasn’t got a sister or a brother (yet, hah)!

Bye for all of you for now, and Ill write again, sooner or later, adios!